Laadi karkurista katoamisilmoitus:
Ilmoituksessa on hyvä olla koiran valokuva, tai jos tämä ei ole mahdollista, niin tarkka kuvaus ulkonäöstä, sekä yhteystietosi. ÄLÄ laita ilmoitukseen koiran nimeä tai tarkkoja tietoa katoamispaikasta tai näköhavainnoista. Karkuri säikähtää helposti huutelua ja jahtaamista, jolloin se menee piiloon tai vaihtaa aluetta.
Ilmoita karkurista heti mahdollisimman laajasti näköhavaintojen saamiseksi:
• Kiinnitä tulostettuja ilmoituksia esim. lyhtypylväisiin, bussipysäkeille ja kauppojen ilmoitustauluille.
• Haja-asutusalueella käy kertomassa karkurista suoraan taloihin ja/tai jätä ilmoituksia postilaatikoihin. Huomioi erityisesti tallit ja maatilat.
• Pidä puhelimesi auki ja ladattuna ja vastaa kaikkiin puheluihin tai soita heti takaisin. Kytke päälle koputuspalvelu.
Tulostettujen ilmoitusten lisäksi ilmoita seuraaville tahoille:
Kyproskoirat ry, pj Katja Leppänen, puh. 040 760 3056
• Internet: www.karkurit.fi
• Facebook: esim. Karkurit, alueelliset karkuriryhmät, kaupunki- ja kaupunginosaryhmät
• Oman ja naapurikuntien löytöeläintalot: http://karkurit.fi/loytoelaintarhat
Kunnan eläinlääkäri:
Ota yhteyttä paikallisiin metsästysseuroihin ja riistanhoitoyhdistykseen, jotka saattavat tehdä/saada koirasta havaintoja. Karkuri voi myös päätyä supi- tai kettuloukkuun.
EI etsintäpartioita:
Isot etsintäpartiot pelottavat karkureita ja voivat ajaa ne piiloon, pois alueelta tai jopa vaaratilanteisiin, kuten auton tai junan alle. Niin paljon kuin ihmiset haluavatkin etsimisessä auttaa, siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
Pidä aina mukanasi vettä, makupaloja ja hihnaa. Voit käyttää koiran etsinnässä avuksi perheen toista koiraa tai koiran hyvää leikkikaveria. Kuitenkin vain sitä yhtä ja tutuinta. Huom. Älä käytä etsinnässä koiraa, jonka kanssa karkurilla on ollut riitaa. Jos kohtaatte karkurin, voi perheen oman koiran tai kaverikoiran päästää pitkällä hihnalla karkurin lähelle, vieras etsijäkoira tulee pitää kauempana.
Hajuilla houkuttelu:
Jätä katoamispaikkaan, tai rauhalliselle paikalle sen lähellä, mahdollisimman hyväntuoksuista ruokaa ja tuttua hajua, kuten karkurin peti tai oma vaatteesi. Tee hajujälkiä katoamispaikalta kotiin tai valitsemallesi rauhalliselle ruokintapaikalle. Hajujäljet tehdään vetämällä maata pitkin sukkahousuja, joissa on vahvatuoksuista ruokaa, kuten tonnikalaa öljyssä. Jälkien pitäisi olla noin kilometrin pituisia ja mahdollisimmin suoria.
Kun kohtaat karkurin:
Rauhoitu. Kyykisty matalaksi tai käy maahaan makaamaan, ÄLÄ juokse koiraasi kohti tai sen perään. Houkuttele karkuria juttelemalla, leikkimällä tai herkuilla. Voit käyttää koiralle tuttua ruokailukutsua, esim. ”syömään”, ”onko nälkä?” jne. ÄLÄ huutele, vaan käytä rauhallista ääntä. Ns. villi puoli ottaa karkurikoirassa yllättävän nopeasti vallan ja se säikähtää helposti. Koiralta voi myös mennä hetki, ennen kuin se tunnistaa sinut.
Loukutus ja riistakamerat:
Joskus villiintyneen karkurin ainoa kiinnisaamiskeino on loukuttaminen. Loukku tulee tarkistaa aina vähintään kerran päivässä, samoin loukun kunto. Loukun sijainti tulee pitää salassa. Ruokintapaikoilla ja loukkujen lähellä vierailee monenlaisia eläimiä, jolloin riistakamera auttaa tunnistamaan, onko oma karkuri käynyt paikalla. Jos koira saadaan loukutettua, tulee loukkua avatessa olla äärimmäisen huolellinen, ettei koira livahda uudestaan karkuun.
Etsijäkoiria, neuvoja sekä apua loukun tai riistakameran lainaamiseen/vuokraamiseen voi kysyä seuraavilta toimijoilta, joita käytetty myös lähteinä tässä ohjeistuksessa:
• Vainu Eläinetsijäkoirat, neuvontanumero: 041 805 9423, http://elainetsijakoirat.fi/
• Suomen etsijäkoirat ry, valtakunnallinen päivystysnumero: 040 9685 985, https://suomenetsijakoirat.fi/
• Etsijäkoiraliitto ry, neuvontanumero: 040 724 8614, https://www.etsijakoiraliitto.fi/
Kodittomien koirien asialla 